Ammatinvalintakysymys, vai mikä se nyt oli? Toisaalta kunhan muutama mekko rämmitään läpi virheineen ja mokineen niin uskon vahvasti oppimisprosessiin ja kehitykseen ja niiden tuomaan taidon karttumiseen. Olen aivan varma että seuraava mekko olisi jo huomattavasti helpompi kasata. Varmasti. Pakko olla.
Kasaamisesta puheenollen päällä oleva kuoroasuprojekti on aivan yhtä mystinen tapaus valmistumisaikataulultaan kuin henkilökohtainen koulutyönikin. Lähes 50 mekkoa ensi maanantaihin mennessä, ja meillä on vasta kahdeksan valmiina. Epätoivo, onko sitä? Päädyin ompelemaan vetoketjua tietämättä vetoketjun ompelusta tuon taivaallista, ja sen näköinen ensimmäisestä vetskasta tulikin. Tosin on ne muutama kymmenen seuraavaa jota harjoitella.
Mekoista saatiin kasaan sovituskappaleet. Pääsin kurkkaamaan Lahtelaisen ammattilaisen Heli Salomaan työhuoneeseen Ahvenistonkadulla viedessäni hänelle sovitettavaksi kuoroasujen kaikki koot, ja oli mielenkiintoista samalla nähdä Theatrum Olgan viimeisin musiikkiteatteri esitys, Leppäkertun pilkkuja- lapsi puhuu, kuuletko? Voin suositella tätä lyhyttä ja ilmaista esitystä koko sydämestäni! Näyttelijät tekevät loistavaa työtä ja itkeä turisin läpi koko esityksen. Tässä näytelmän juliste, jos se vielä jopa näkyisi edes osittain :)
Pian lisää tietoa valmistuvasta mekkosesta, johon kankaaksi nyt valikoitui viskoosinen tummapohjainen kangas, jossa on iloisen värisiä omenoita. Mieleni muuttui kankaan suhteen aivan tyystin kun näin tämän kyseisen kankaan Eurokankaassa.
Voi kuinka maailma taas pieneni! Heli on ollu mun luokalla peruskoulun ajan! :) btw, takki tuossa aiemmassa postauksessa näyttää tosi hyvältä! Erityisesti pidän ekasta värivalinnasta, siitä lila-purppurasta (vai mikä se nyt oli..)!
VastaaPoista